Torstain ainoa oikea treeni oli Onnin jälki, joka kulki yllä olevan kaavion mukaisesti melko multapainotteisella pellolla. Askeleita abouttarallaa 600, vanheni miltei 3 tuntia. Otin ihan vaan lyhyen jäljen noston niin ikään periaatteesta, koska tänään ei janaa treenattu, mutta pitihän se muka koiran ihan ite nostaa :) Vähän mietti jäljen alussa, että tämäkö se nyt on, liian vähän ollaan nostettu siis vanhoja jälkiä. Kaikki suorat oli sujuvat, kaksi ekaa piikkiä ihan okei, mutta viiminen ihan super! Jollain kulmilla vähän etsi suuntaa rengastamalla. Muissa kulmissa ei valittamista ja esineet vallan muikeat taas, jippii! Palkkailin parista namilla, parista pallolla ja lopuista vaan kehuin. Ärsyttävästi ihan lopussa koira jotenkin sekosi suoralla juuri ennen viimeistä esinettä (eteni kyllä ihan jäljen vieressä, mutta jotenkin vaikutti siltä, ettei ihan oikeesti nenä ollut jäljellä), joten keskeytin tyypin touhut siihen, kiitin hillitysti ja lähdettiin kotia kohti. Toki olisin voinut vaatia tarkentamaan, mutta olisi sitten mun estämisen seurauksena bongannut kepin ja tällä hetkellä mulle riittää yksi koira, jonka puolesta mä tunnun ne esineet löytävän... Johtuiko lopun häröily hirven jäljistä, vai joku muu hetkellinen mielenhäiriö, that I do not know. Alun sorkkakuviot eivät ainakaan haitanneet. No, olin kaikesta huolimatta tyytyväinen, mikäs siinä oli ilta-auringossa koiran perässä tallustaessa.
Päivällä yritin vääntää Inton kanssa tottiksia, mutta sain perinpohjaiset itkupotkuraivarit kaiken yleisestä pissimisestä. Smiigeli sisälle ja kauas pois ohjaajan negatiivisesta aurasta siksi aikaa, kun omistaja höyrysi raivoissaan hetken etupihalla pientä kiukkuista ympyrää ja päätti sitten ihan vaan tehdä temppuja. Ekana Onni, joka nyt vaan takuulla saisi mut hyvälle päälle, sitä ei pienet korvista pihalle puskevat sauhut haittaa sitten pätkän vertaa :) Tosin, se nyt tekisi, vaikka sitä samalla hakkaisi päähän paistinpannulla... Innostuttiin pelleilemään videokameralle ja kummasti siinä sitten ruvettiin säätämään ihan vaan yleisen kivailun merkeissä millon mitäkin. Mykkäfilmit on hetkellisesti netissä, elikkäs:
Onni seuraa Tämän jälkeen mä vaan huokaisin taas syvään ja totesin, että ei tuu toista samanlaista. Ei vaan voi olla niin hullu, että pitää seuraamisesta NOIN paljon :DDD Ja jumankekka, mikä kehonhallinta!
Jäävät "mennään"-käskyllä tehdyt jäävät järjesyksessä istu, seiso maahan. Käsky --> muutama askel koiran stopattua --> vapautus ja uutta jäävää kehiin. Tyhmiä nämä mykkäfilmit! Voisi olla vähän napakampia nuo asennot, jos keskittyisi vähän vähemmän heiluttamaan häntäänsä, mutta ei kyllä haittaa sitten tippaakaan, tämä tyyli sopii mun makuuni vaan niiiiiiin hyvin, viis tuomareista :)
Pujoteltiin pitkästä aikaa. Ei kovin sulavaa vielä, johtunee varsin vähäisestä treenimäärästä. Puolessa välissä kirjaimellisesti melkein palkkaan naksulla, kun se lentää vauhdissa taskusta pois.
Ja vähän treenattiin uutta temppua. Ja niin perus mua temppurintamalla, eli naksutin sille alkuun vähän ideaa ja lähdin sitten ohjaamaan, jotta sain sen nopeammin itseni ympäri. Mä opetan aina niin puolihuolimattomasti näitä temppuja, että ihan hävettää. Enkä ikinä saa oikeen mitään valmiiksi, tuskin tätäkään. Hupaisaa kuitenkin oli.
Inton kanssa hengailtiin muutama istuminen Piti tehdä neljä, mutta suunniteltu viimeinen meni piloille kun otin pallon valmiiksi käteen. No, palkka takaisin taskuun ja uusi yritys, johan istui :)
Muuten en sitten halunnut enää edes ajatella minimmän miehen mitään liikkeitä, hyh. Muistin sitten, että ollaan joskus aloitettu ryömimistreenit ja työstettiin sitten tovi ja toinenkin sitä, jotta voidaan taas pitää siitä vuoden tauko. Intolla oli, kuten aina temppuillessa, ihan superkivaa ja mä kiukkuisena illalla mietin, miten oonkaan saanut tiukkapipoiltua sen seuraamisen ihan piloille, kun se saa niitä itsemurhakohtauksia aina väleissä :/. Tai sen siitä saa, kun tottuu tuollaiseen paistinpannulla hakattavaan Onniin (toimitus huomauttaa: paistinpannun vaikutusta ei ole tosielämässä koiraan kokeiltu) ja saa sitten toiseksi koirakseen kiltin pienen kärsäeläimen, joka miltei vaatimattakin yrittää parhaansa ja niiisk, jos ei häneen ihan täysin olla tyytyväisiä. Nomessa sillä on onneksi niin iso noutohalu, että ei angstaa sitten tippaakaan, vaikka joskus vähän huomauttaa. Joskus pitää asioista nykyään jopa vähän kiistellä, ohhoh! :)
Tosin ei tuo kyllä ihan niin kiltti ole, kuin antaa ymmärtää, sen verran sutjakkaasti on ruvennut muiden lapasesta luikahtamaan. Ei onneksi vielä mun, mutta muutamia ilkikurisia silmäyksiä on tullut nähtyä, eli ehkä voisi lähiakoina hakea jonkin arkielämän virheen ihan näin ennakoiden.
Mutta joo toivottavasti pätkillä oli edes alkeellisa viihdearvoa. Nyt vaan nukkumaan ---->
0 kommenttia:
Lähetä kommentti