BH

Pimpo pieni pulleroinen käyttäytyi tänään kahden kirjaimen verran ja tuomarin mukaan jopa pääsääntöisen erinomaisesti. Koepaikalle päästessä mittari näytti +23, kenttä oli voikukkaniitty ja ohjaaja heittänyt täysin hanskat tiskiin jo ennen sinne pääsyä. Kisastressi purkautui perinteisenä "ei me osata mitään"-kiukutteluna, joten puolihuolimattomiksi jääneiden virittely yritysten jälkeen totesin, että ei tää vaan toimi ja päätin käydä sitten vaan nolaamassa itseni oikeen urakalla. Oma luovuttaja-asenne ärsyttää jälkikäteen ihan laittoman paljon, jos nyt vaan saisi sen aikakoneen, niin kävisin potkimassa itseeni taas vaihteeksi vähän ryhtiä. Oikeastaan voisi kokeilla, josko ohjaaja olisi sellainen paistinpannulla koulutettava malli, luultavasti.

Kokeiltiin siis numerolla neljä ja aloitettiin p-ololla, joka vei multa viimeisenkin uskon suoritukseen. Smiimeli teki kuitenkin vallan näppärän makoilun (tätä tosin en edes epäillyt) pelkkä nenänpää ruohon seasta näkyen :') Itse kaaviossa Into ei esittänyt itselleen tyypillistä alkukiihkoilua (höh!), mutta piti sitten itsensä koko suorituksen ajan kasassa ihan ookoo. Intolta semmonen keskiverto(a hieman huonompi) suoritus. Harvemmin se tuon enempää kyllä valahtaakaan, että kai ihan työstettävä tapaus, kunhan saan oikeesti iskostettua omaan päähäni, että Intoa ei saa sanan "näyttävä" alle, vaikka kuinka koitan ja kiroilen. Moisen vaatiminenkin on jo epäreilua ja on isoin syy meidän tottisten tietynasteiseen tökkimiseen. Sanotaan, että ongelman myöntäminen on ensiaskel paranemiseen, mutta jatkuvasta myöntelystä huolimatta en näytä alitajuisella asteella merkkejä toipumisesta. Yhä vain kaivertaa kaipuu saada Intolle Onnin in your face-tyyli tehdä tottiksia...

Takaisin itse aiheeseen. Seuraamisessa muutaman kerran tippui kontakti (hyvin harvinaista!), täykkäreissä otti hiukan painetta, mutta ei jäänyt mitenkään pahasti päälle, hieman loppua kohden lähti toki lässähtämään, mutta muuta en odottanutkaan. Tuomari kommentoi tottikset muuten erinomaisiksi, mutta saatiin meidän maahan menosta puutteellinen, kun pikku mies istui :D No, mites se menikään... Sitä saa mitä vahvistaa! En kyllä mitenkään riemuitse koiran erinomaista suoritusta ja oma asenne ärsyttää yli kaiken, mutta ei se nyt ihan huonokaan ollut :) Tärkeintä lienee se, että nyt on mokoma tuplaseuruun koitos takana ja edessä siintävät Intosta, ah niin ihanat, noudot ja eteen meno! :) Tosin mä taidan haudata tottikset nyt satunnaiseksi huvitteluksi ja keskittyä ihan täysin maastoihin. Joku palauttava treeni nyt on tehtävä, mutta muuten siis melkoista hiljaiseloa tiedossa oikeen luvan kanssa sillä rintamalla, jes!

Kaupunkiosuus meni ötökältä odotetun kiltisti, ei siinä mitään ihmeellistä.

Pakollinen ensietappi kohti pk-uraa (siis mitä?) nyt siis saavutettu, voimme huokaista helpotuksesta ja keskittyä muuhun mukavaan. Tosin huominen näyttely ei ehkä Inton mielestä kuulu sanan "mukava" alle kuin ihan väkisin, ihan tylsää puuhaa pelkkä pönöttäminen. :) Aivan järkkyä, Intolla on ollut hirvee aktiviteettiputki päällä eikä loppua näy. Kohta toi oikeesti tarvitsee vapaapäivän.

Video äärimmäisen pk-uskottavasta pariskunnasta löytyy TÄÄÄÄÄÄÄÄLTÄ!  Ja kyllä, lopuksi olin vähän pallo hukassa.