Antura-Inton lyhyt juhannus

Äh ja pyh, lyhyeen loppui Inton juhannusrieha. Mut nakitettiin ainoana sunnuntaiduunarina koiravahdiksi. Korkkasin homman kuskaamalla lopun köörin perinteisiin kännäyspuuhiin mökille ja vietin siellä tovin setämiesten kanssa kesäistä laatuaikaa. Elukat kaahasi menemään taatulla tyylillä eikä omaan silmään osunut yhtä ainutta kipeää vinkaisua tai tassun nostoa Inton, tai kenenkään muunkaan osalta. Pois lähdettäessä autoon hyppäsi ihan iloisia ja märkiä miekkosia, mutta kotona auton luukun avaaminen paljasti veristä tassuaan nuolevan Inton. 

Lähempi tarkastelu paljasti varsin ikävän näköisesti haljenneen anturan, kyse ei ollut kyllä mistään ihan pikku pintanaarmusta. Into ei näyttänyt erityisen kipeältä, vähän nuoli tassuaan ja antoi ihan tyynesti suihkuttaa ja putsata, mutta ei kuitenkaan sisällä varannut sille painoa. Verenvuoto tosiaan oli tyrehtynyt lähes kokonaan kun tassun kimppuun kävin omin konsteineni ja se oli muutenkin hyvin siisti, ainoastaan syvä. Emmin lekurille lähtöä, koska epäilin niiden vain paketoivan tassun ja toivottavan rauhallista toipumista, mutta varmuuden vuoksi ja oman mielenrauhani takia läksin kuitenkin päivystykseen. Viimeistään siksi, että rahaahan on aina liikaa, nimimerkillä "veinpä kerran Onnin parkukonsertilla varustettuna sunnuntaipäivystykseen hakemaan kuolemantuomiota saaden diagnoosiksi ylensyönyt " :D 

Lääkäriin lähdettässä Into vaan innostui hirmuna ja kieppui ympärillä ilman huolen häivää, kunnes käskin sen tutumaan, kun haavanpirulainenhan moisesta hytkymisestä halusi aueta. Että semmonen potilas. Lääkärissä sitten katseltiin tassu läpi ja lekuri tuumasi odotetusti, että ei mielellään anturahaavoja tikkaa, eli päätettiin vaan pistää pakettiin. Putsatessa Miigeli oli super, istui vaan paikallaan tassu kiltisti hoitajan kädessä tämän laittaessa sitä kuntoon :) Into on siitä ärsyttvä potilas, että se ei ikinä arkuuttaan ole hankala, mutta joskus pitää ihan periaatteesta olla v-mäinen. Esimerkiksi silmäpeilauksessa se oli ihan rennosti paikoillaan, mutta painoi silmäluomiaan niin tiukasti ja oikeen kiukulla kiinni, että lääkäriä ihan nauratti :D

Enemmän tuota kyllä paketoitu tassu ärsyttää, kuin itse haava, mutta kyllä se oli selkeästi lääkärille mentäessä kipeä: Viretilan laskiessa piti tassun tiukasti ilmassa ja näytti surkeaa naamaa. Kipulääkettä naamaan ja lepoa, TYLSÄÄÄ! Onneksi hetkeen ei ole mitään suuria suunnitelmia, eli I saa aktivoida itseään jäljestämällä ja parannella varpaitaan rauhassa, tuossa kun tulee tovi vierhtämään. Ärrrr!

Alla muutama otos lyhyenlännästä juhannusriehasta. Hertta tosiaan jäi vieraita hauskuuttamaan, eli omianihan mä täällä vain huollan :) Kuvien saattelemana toivotankin sitten muille paljon parempaa juhannusta!

 

 

 

 Yritti myös kielihalkiota?

 "RÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄYYYYYY!" Huutaa Hertta, tuo hullun hurja merihirviö.

 Herra kesäheinä kukkapenkissä antamassa rikkaruohoille kyytiä, luonnollisesti itse rehujen päällä seisten...

Meidän ikkunaan oli myös lentänyt viimeisen lentonsa pikkuinen tikka. Sinänsä hassua, luulisi nimittäin kuolaisten nenänjälkien toimivan tehokkaampana varoituksena lähestyvästä materiaalista. Ruhon löydyttyä päätin, että eihän sitä nyt hukkaankaan voi heittää, eli pienet riistatreenit kehiin:

 

Kannuksessa oli joskus lentänyt muutama tilhi ikkunaan. Sääli, että en niitä aikoinani älynnyt Minin kanssa koittaa. Hertta on ihan pikkuisena kantanut vauvariistana ikkunaan plätsähtänyttä varpusta ja se vasta olikin pieni, ihan niin kuin pikku Kirppu itse :)