Kauden ensimmäinen koitos

Vietettiin tänään Inton kanssa pitkä, mutta varsin tyydyttävä päivä Vehmaalla nomen alokasluokan koetoksessa. Olotila on tällä hetkellä äärimmäisen kuollut, silmät harottaa suuntaan jos toiseenkin ja koira nukkuu niin sikeästi, että sillä on ajokoirakorvat :) Oltiin aamupäivän kolmas koirakko ja vuorossa joskus kymmenen aikoihin, jäljelle päästiin muistaakseni vasta noin neljältä. Lisäksi koepaikalle oli matkaa 1,6 km eikä sinne saanut autoa parkkiin, joten talsittiin tätä väliä ees ja taas varsin runsaasti ja käytiin välillä lätäkössä uimassa, että nyt on oikeesti viimeisetkin mehut rutistettu meistä kahdesta. Oli taas paikalla niin kivoja ihmisiä, ettei voi uskoa! höpöttelin ummet ja lammet monta tuntia toisen jälkeä oottelevan ohjaajan kanssa, kyllä nomessa vaan törmää aina niin reippaisiin ja rempseisiin ihmisiin. Jollainen en kyllä Turkulaisten geenieni takia ole, mutta onneksi ne muut on! :D

Koe oli musta tosi kiva alokkaan koe:

Ekana käveltiin metsätien reunaan kalpeina ja kalvettiin entisestään, kun käteltiin tuomaria ja turistiin ilmi koiran ikä sun muut mukavuudet. Tässä Into päästi ilmoille muutaman piipahduksen, höh! Remmi pois ja seurautus metsätietä pitkin vähän matkaa ampujaa kohti. Tuomarin käskystä seis haulikkomiehen viereen ja nenä kohti metsää, eli "kaaviossa" kohta 1. Ykkösmarkkeerauksena myöhemmän hakualueen reunaan varis laukauksen saattelemana ja koira tuomarin luvan jälkeen noutoon. Eipä siinä mitään ihmeellistä, linnulle ja takaisin. Vähän kävi vieressä seisovalle tuomarille näyttämässä, että tsekkaa kun mulla on tää tipu :D

Varis tuomarille tarkastukseen ja metsätietä pitkin kohti rantaa ja toista ampujaa, matkalla laukaus. Pysähdyin Inton kanssa kuuntelemaan laukauksen. Kävi aika kuumana, mutta pilli pysyi poissa kurkusta, joskin kuumakalleilun seurauksena jtkoi mun pysähtymisen jälkeen muutaman askeleen matkaa ja päätyi kuuntelemaan laukauksen yksinään mun edessä, kun ei ehtinyt ennen paukahdusta korjaamaan takaisin viereen. Köpötettiin "epämääräisen lutakon" luokse, josta lähetys linjalle. Lutakko oli siis sellainen pieni kuoppa täynnä vettä, keskellä minikokoinen saareke ja sen vieressä kaislikontapaista ja siellä piilossa lokki. Lähetettiin linjalle ylhäältä alas rinnettä, siitä veteen. Into lähti ensin rantaan, kutsuin heti takaisin ja lähetin veteen, mistä ui sen hyvin lyhyen matkan siihen minimaaliseen saarekkeeseen. Pysäytin siihen ja ohjasin oikealle lokille, jonka heti suunnan saatuaan bongasikin, nappasi suuhunsa ja palautti mallikkaasti. On se vaan niin vaikeeta mennä suoraan, höh. I otti ihan selkeesti siitä saarekeesta (tai ennemminkin hiekkamöykystä) kiintopisteen siellä hurjan muutaman metrin päässä eikä ottanut siis mun antamaa suuntaa vaan "vähän siellä päin" olevan kiintopisteen, joka oli niin ikään melkein mun määräämässä linjassa.

Tämän jälkeen kaavion kohtaan kolme, eli hakuun. Metsätietä sai käyttää koko pituudeltaan lähetyksissä, joissain kohdissa oli kuitenkin vettä täynnä olevia kuoppia, joista ei ihan heti tullut mieleen lähettää. Riistoja oli 6, joista 5 tuli vaivattomasti ja kauimmaista laajensi hakemaan, mutta ei sitten löytänyt. Tuomarin sanojen mukaan oli vaikeasti tuulen alla, joten saatiin tämä anteeksi, kun kuitenkin irtosi etsintäpuuhiin. Hausta löytyi sorsa, variksia ja lokkeja. Kauimmainen oli fasaani ja se jäi tosiaan löytymättä. Vaivatonta hakua, hyvin nopeaa ja kaikki ylösotot ja palautukset super. :) Meidän ojien yli hypityt palautustreenit näyttäisi yös tuottaneen tulosta, koska koira ei edes harkinnut palautusmatkoilla kiertävänsä vesikuoppia vaan suoraan yli raato suussa, vaikka kiertäminen olisi ollut helppoa, kun lätäköillä leveyttä ei kovin montaa metriä ollut. Näemmä treenaaminen oikeasti kannattaa, koska suoraanhan sitä tultiin.

Haussa Into lähti siis fasaanin ollessa yhä hukassa laajentamaan sivusuunnassa, joten sain käskyn kutsua koira pois ja siirryttiin viimeiselle markkeeraukselle. Seurautus rantaan kaislikkoon, jossa viimeisenä sorsalla laukauksesta markkeeraus veteen. Tehtävänä helppo, mutta maastolta vaikea ...pienelle... koiralle. Into tappeli ensin tovin päästäkseen riistalle, mutta matka takaisin se vasta olikin vääntöä. Oikeesti meinasin saada sydärin, kun raukka puskee sorsa suussaan kaislamattoa pois edestään ja pyörähtää vedessä jopa jotenkin epämääräisesti ympäri, kun ei vaan pääse eteenpäin. Tovin mua kohti puskettuaan kokeili muutamaa metriä sivummasta ja onneksi tästä sai taisteltua itsensä vähän paremmin rantaan, vaikka aika työn takana tämän tirpan palautus oli. No, koira kiinni ja pienen jännäyspuheen jälkeen passitus odottamaan jälkiä. :) Muuta miinusta ei tosiaan tässä kohdassa saatu, kuin maininta alun piipahduksesta.


Jäljelle Into lähti hyvin, mutta ilmeisesti jos tuomarin kommentin ymmärsin oikein, niin juoksi sitten vähän matkaa jälkeä edettyään vahingossa pois siltä. Palasi jäljelle ja rymisteli metsään. Ja sitten kesti. Ja keeeesti. Lopulta rynni paikalle jättipupu suussaan ja mä sain taas henkeä :D Jäljen olosuhteet oli aika haastavat, kuiva maasto pitkän päivän jälkeen ja väsyneitä koiria. Mua harmitti ihan sikana, kun kaksi muuta jäljelle päässyttä koiraa palasi ilman pupua, kun ne oli tehneet niiiiin hyvin töitä.

Koepöytäkirja:


Haku: Kattaa aluetta hyvin. Löytää 5/6. Hyvä into ja sopiva vauhti.


Ohjattavuus: Täyttää luokan vaatimukset.  Tottelee ohjaajan kaikkia signaaleja.


Paikallistamiskyky: Näkee heitot, suorittaa tehtävät itsenäisesti.


Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen. Pysyy ammuttaessa paikallaan.


Riistan käsittely: Moitteetonta.


Vesityöskentely: Työskentelee mielellään vedessä.


Jäljestämiskyky: Selvittää jäljen, noutaa kanin.

Yleisvaikutelma: Erittäin työhaluinen, vauhdikas hyvän riistainnon omaava koira.Ohjataan miellyttävästi. Selvittää kaikki kokeen tehtävät.

Tuloksellisesti ollaan siis saavutettu nomessa kauden tavoitteet, nyt vaan treenaillaan rauhassa lisää ja koitetaan päästä muutamaan alokkaan kokeeseen keräämään molemmille lisää kisakokemusta. Avoimesta ei todellakaan haaveilla ennen ensi kesää, mutta kyllä me sinne hitsi vieköön vielä joskus mukaan tungetaan!

En yleensä niin kauheesti näistä palkintokuvista tykkää, mutta...

  Nyt peiton alle, me molemmat --->