Olen viime viikkoina ollut palkkatöiden puolesta niin ylityöllistetty, että se on välttämättä vaikuttanut treenaamisen määrään. Plus, että olen siinä rajalla, ettei flunssa ole kaatanut täyspäiväiseksi vuodepotilaaksi. Ärsyttävää sinänsä, sillä huomaan töissä ja yöllä ennen nukahtamista suunnittelevani innokkaana milloin mitäkin treenejä ja analysoivani eri osa-alueiden juttuja, mutta energia ei nyt riitä ajatustason treenaamista pidemmälle. Valitettavasti saan yleensä parhaat ideani aina ennen nukahtamista, jolloin ne yleensä jäävät kirjaamatta ylös ja pakenevat siten treeni-ideoiden omaan taivaaseen. Tottiksissa ja tokossa on ohjatuissa käyty, joten sillä saralla pientä aktiivisuutta, mutta noutojutut on ihan jääneet ja sekös kiukuttaa.

Eilen raahustin töiden jälkeen ihanaan ilta-aurinkoon elukoitten kanssa lenkille ulkoiluttaen samalla vähän kameraa. Onneksi lauma liikuttaa toisiaan vallan mainiösti, eli mun tahti on toissijainen :)

Hertalla oli aivan yököttävä punkki korvassa, hyihyihyihyi! Se oli mennyt korvalehden sisäpuolelle sellaiseen pienen taitoksen väliin ja imenyt korvan ulkopuolelle asti varmaan pikkurillin pään kokoisen onkalon. Into taitavana paikallisti punkin (tai kraaterin) kiinnittämällä Hertan korvaan niin paljon huomiota, että kaksijalkaisten mielenkiinto kääntyi niihin myös. Luultiin vaan sitä ensin "SLE patiksi", kun punkkia ei tosiaan nähnyt piilopaikastaan, mutta nyt on mokoma nilvijäinen lähetetty henkilökohtauiseen Jukuparkkiinsa.

Tänään mulla oli sitten viikon ainoa vapaapäivä, eli reeniä reeniä! Tottiksissa voisi yleisesti kerrata parin viikon häppeninkejä. Edellisellä kerralla ohjatuissa tottiksissa aiheena paikalla makuu. Tehtiin rivissä kunnon häiriöllä ja ammuttiin. Itse olin kylki koiraa kohti ja käänsin välillä selkääni, muutaman kerran vahvistin pysymisä kehumalla. Pelkäsin Inton suhtautumista ampumiseen (=MIHIN TIPPU?) mutta se oli tottismoodissa ja kiltteili taas ihan kiitettävästi. Vilkaisi ekan paukun jälkeen ampujaa ja jatkoi sitten selkeesti "pysytässäpysytässäpysytässä" mantraansa suodattaen kaikki häiriöt. Kouluttaja kävi mm. koiran vieressä luoden mielikuvaa perusasentoon noususta (monille oli toooosi vaikea), kävi tunkemassa nakkipussia puolen metrin päähän ja houkuttelemassa, ammuttiin joain 4 keraa, tehtiin luoksetuloja ja heiteltiin leluja. Into tönötti kaikissa häiriösissä kiltisti ja otti oikeen sellaisen lasittuneen "noita ei saa huomata" katseen suoraan eteen :D Tosin I on p-olossa sellainen, että se ei halua myöskään multa kesken liikkeen palkkaa (lyhyet rauhalliset kehut etäältä on joskus ok vahvisteena, mutta palkka tulee kiitos vaan vasta liikkeen jälkeen), vaan se jotenkin pitää niitäkin häiriönä, kun eihän siinä nyt saa muuta tehdä, kuin maata/istua :) Into on tehnyt ihan laittoman vähän näitä ylihäiriköityjä makailuja, mutta no, mä luotan sen pysymiseen.

Seuraavalla kerralla henkilöryhmäiltiin ja sama superkiltteily jatkui, heilui ja pyöri ryhmä sitten miten paljon tahansa. Pitää vaan treenata yleisesti mutkikkaita käännöksiä, huomasin niissä pientä paineistumista, mutta ei mun mielestä johdu ryhmästä vaan juurikin mutkittelusta. Tämän jälkeen hieman seuraamista ampumisen kanssa, yhteensä 5 laukausta. Ekassa petti hetkeksi kontakti, mutta korjasi itse heti ja muuten pysyikin sitten mainiosti. Laukaukset niin, että tuli sivuilta tai edestä. Aika leikkipainotteinen, kun ollaan niin vähän tehty, eli aina onnistuneen paukku+kontakti pysyy jälkeen riehuttiin. Yhdessä pallopalkkauksessa juoksi pallon kanssa varastorakennuksen peltiseinää päin ja aiheutti päivän isoimman äänen...

Lisäksi ollaan parin viikon aikana tehty yksi onnistunut palkkaamattomuustreeni, jossa olin seuraamiseen hyvin tyytyväinen. Eilen illalla ennen nukkumaan menoa pitkästä aikaa pieni iltaruokatreeni nappulapalkalla siis, yllätyin sen fiiliksestä positiivisesti. Lyhyet ja tehokkaat treenit, joissa luoksetulon stoppeja, liikkeestä istumista, kaukoihin uuden vihjesanan ehdollistamista ja seuraamisessa ihan muutamaa askelta paikkaa plus käännöksiä. Loppuun leikki ja se ol siinä.

Onnille myös nappulatreeniä. Jäävien erottuluja (nyt menee hyvin, naks!:), luoksetulon stoppeja, seuraamisen sivuaskeleita, tunnari ja lyhyeltä matkalta pieneen ruutuun hakemista. Tunnarissa vasta toisella oma (10 sekasotkussa olevaa kapulaa), muuten kaikki kivasti. Kaukot tein huvikseni reilu 10 metristä ja kuvasin sivusta, kun en niiden tasoa tiennyt. Vähän liikkui, eli taas työstetään vaihdosten tekniikkaa (maasta seisominen on ollut ongelma, mutta se oli nyt ihan ok ja nyt istumisesta maahan ja seisomisesta istuminen vähän pissi.) Laitoin videon huvikseni TÄNNE. Ei välttämättä kuitenkaan näy :-O

Tänään potkaisin pojille jäljet ja niiden vanhetessa vähän tottisteltiin. Inton kanssa piti tehdä kokonaisia liikkeitä riehupalkalla, kun tarkoitus oli niitä vähän videoida. No tietty heti seuraamisen jälkeen loppui vaihteeksi kamerasta akku, kuten about aina kun saan jonkun kuvaamaan -_________-' Alku on ihan kivaa, mitä nyt on vähän edessä. Rupee täykkärissä ottamaan vähän painetta, mutta nostaa taas itseään juoksuosuudesta. Teen taas täyskäännöksen, surkeutuu ja lähtee vähän painamaan ja muutenkin valahtaa. Harmittaa, kun en ennen palkkaa tehnyt pientä pyrähdystä ja heti normaalikäynnille vaihdettuani palkannut, jolloin ois varmaan taas koonnut itseään. Vieressä on myös ruutu, jossa pallo valmiina. Into leikki vähän normaalia huonommin (valitettavasti ei tullut kokonaan videolle, oisin halunnut nähdä!), kun bongasi pallon ja rupesi vähän vilkuilemaan samalla ruuutuuuuuun. Tolpat on kyllä meille muutenkin isohko häiriö. Kontakti ei tipu, mutta tieto ruudusta ja pallosta häiritsee ja kerää siitä vähän painetta, kun haluis mut ei saaaa.Tästä voi muutenkin päätellä, että meidän on turha harrastaa mitään selkeää"pallo/ruokakuppi kehän laidalla"-kisapalkkauksia...  No, täytyy treenata tolppahäiriöitä toiste. Tämä treenien ainoa videolle ehtinyt osuus löytyypi siis TÄSTÄ.Ainaisen "akku loppu" ketutuksen jälkeen meni vähän maku, joten tehtiin pari hyvää luoksetuloa, lelun kanssa muutama nopea istuminen ja sitten se ruutu.

Onni teki takapalkalla luoksetulon pysäytyksiä, apparin kanssa taas muutaman jäävien erottelun, metallilla hyppynoudon, kieputusseuraamisen ja loppuun pitkän ruudun, jossa palkka valmiina. Ei mitään ihmeellistä missään. Oon nyt tehnyt Onnin kanssa muutaman kerran luoksetulon pysäytystä liikkeenä takapalkalla ja heittopalkalla vain tolpan kiertojen yhteydessä ja nyt taas näyttää vähän paremmalta. Tämä on kyllä liike, jota en osaa kunnolla opettaa kummalekaan koiralleni. Onni kyllä erottelee suoran luoksetulokäskyn ja pysähtymiskäskyn treeneissä aivan älyttömän hyvin, mutta veikkaan kisoissa kiireen mun luokse olevan vakio... No, katsellaan.

Herttakin treenaili omia juttujaan ja kamera oli mukana, joten muutama otos tuli taltioitua. Inton juttuja en uskalla itse kuvata, kun pelkään niin sen menevän piloille, mutta Onnia nyt ei saa lässähtämään millään, vaikka sen kanssa säätäisi kameralla samalla, joten Intosta nolla treenikuvaa.

 Minimimmi seuraa!

 Asiaan kuuluvalla vauhdilla ruutuun.

Ja äkkijarrutus.

 2 kg kapula ja niska tanassa :D

 Intosta on vaan mökötyskuva autosta, nyyh pientä :)

Sitten ne jäljet. Sonni oli super, ohjaaja ei. 1200 askelta, kulmien määrää en muista, 9 keppiä, yksi hiekkatie ylitettäväksi, useampi pieni oja ylitettäväksi, yhden ojan kohdalla kulma plus piikki ihan lopussa. Välillä kovahko, puuskittainen tuuli. Vanheni reilu tunnin, semmonen ihmeen nurmi/niittypelto, joka nyt noissa kuvissakin taustalla näkyy. Mä kämmäsin jollain uskomattomalla tavalla alun janan, ARGGGGH! Multa pääsi liina irti, kipitin hakemaan sitä, siitä tuli joku ihme säätö, tallasin jäljen alun, sain itselleni raivarin ja kiehuin siinä hetken :D Ja koira meni ihan täydellisesti (okei, vähän lujaa...) siihen mun "OHO, LIINA!"-episodiin asti. Mä jotenkin häkellyin siitä hyvästä etenemisestä kai ja unohdin vaan pitää kunnolla kiinni :D No keräsin itseni, liinan ja koiran, päästin sen suoraan jäljelle ja setä lähti nuuhkimaan ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se teki huiput kulmat, nosti JOKAISEN 9 kepistä ilman mitään mun osuutta asiaan, merkkasi niistä jopa muutamaa hiukan etukäteen ollen siis hieman esinehakuinen, ooooo! Sen ihan nenän vierestä lähti pieni pellolla piilotellut lintu eikä O edes katsonut. :) Hiekkatiellä oli vähän epävarma ja tarkasti metrin verran molempiin suuntiin, mutta eteni sitten hyvin. Vikana olevalla piikillä kämmäsin itse, kun luulin sen puuskuttaneen ohi (nenä merkkasin lähellä kulkevaa jälkeä ja luulin sitä piikin kodaksi) ja estin, mutta kun nenä vei eteen niin uskoin ja vielä muutaman metrin se jälki suoraan koiran nenän suuntaan (huomasin itsekin, että kas tässä nämä mun askeleet...)  Otti siis mun estoyrityksistä vähän turhia kierroksia ja jännäsin kahta vikan suoran keppiä, mutta rauhoitti sitten taas jäljestämisensä ja ilmaisi molemmat kepit asiaan kuuluvalla tavalla. Palkkasin muistaakseni about 6/9 kepistä pallolla, yhdestä namilla ja muissa pelleiltiin kepillä, joka ei oo vielä kaupeen pop tapa, mutta yritetään. Hemmetin minä ja jana, super koira!

Inton jälki oli ihan kamala... Alkuun sai nostaa jäljen noin 4 metrin päästä ja se sentään onnistui. Kulmat meni lähes kaikki (8 kpl?) huonosti, suorallakin oli vähän hapuilua ja esineistä ajoi useasta yli. Olisin ottanut sen muuten pois jäljeltä, mutta kun piti löytää ne rasiat ja ilman koiraa se ei olisi onnistunut, vaikka ei siiä nytkään niin kauheesti apua ollut. Yksi siis kuitenkin katosi etsintäyrityksistä huolimatta o___O Muutamassa kohdassa merkkasi esineet, muttei ilmaissut ilman vaatimista ja osassa vaan porskutti "JÄLKIJÄLKIJÄLKI"-meiningillä ohi mitään esineitä edes huomaamatta. Ruohooli ärsyttävästi niin pitkää, että ne ei omaan silmään pongautunut riittävän aikaisin. Mä niin osaan rakentaa näitä päättömiä jälkikoiria.... Kävi siis ihan liian kuumana jäljelle ja taisi olla ihan liian haasteellinen kieputus muutenkin. Analyysit on päässä, mutta tekstin pituuden takia jätänkin ne nyt vaan sinne, varsinkin kun vitsittää :P Pakko oli illalla ajaa helppo 5 esineen ja 300 askeleen + 3 kulman paikkailujälki, joka onnistui hyvin. Vaatimustaso ylös ja suorituksen vaikeusaste alas ja niin se lähti taas rullaamaan paremmin. Mä oon aina niin helposti ihan liian löysäilevä liinan toinen pää! Muta joo, ehkä ne kepit saa sittenkin odotella, kunnes nuo rasiat nousee taas asianmukaisesti. 

Onni sai tehdä kaksi janatreeniä metsään paikkailuna mun kämmeille :D Eka ihan ok, otti takajäljäljen mutta kääntyi "jälki"-käskystä. Jäljesti kivasti metsässä pitkällä liinalla 90 askeleen matkalla ja ilmaisi molemmat kaksi  keppiä, joista jälkimmäisellä palkkana pallo. Siitä toiselle janalle, joka meni suoraan nappiin. Hypetän vielä vähän niitä keppejä tässä, eli hiukan edellistä pidempi (joku 150?) askelta ja 3 keppiä tässä vikassa reenissä. Niistä ensimmäisestä Onni jäljesti noin metrin ohi, sai kepistä hajun ja palasi takaisin ilmaisemaan sen. Pakko oli pallotella palkkio moisesta esinehakuisuudesta :) Toka esine normaalisti, mut vielä vika oli toinen työvoitto. (Painotan vielä, eli pitkällä liinalla metsässä ja päätökset täysin Onnin päädyssä). Jälki loppui sellaiseen todella karuun kuusen aluseen, jossa vain havunneulasia ja käpyjä ja muutama risu. Koska jälki oli tuore, hajut levisi todella laajalle tässä. Onni sai liinan toisessa päässä hajun kepistä ja jumankekka se etsi sitä! Ei yrittänyt jatkaa matkaa, ei ilmaissut turhautuneena mitään vääristä pienistä risuista vaan etsi ja tarkensi ja TSÄDÄÄM, jopa löysi. Se, jos mikä oli tennispallon arvoinen juttu koiralta, joka kuukausi takaperin melkein sylki esineiden hajulle ja ilmaisi ne niiiin pitkin hampain :D Ärsyttävästi mun kisahaaveet nousi taas, kun janatkin sujui :) Miksi kynnys osallistua pk-kokeeseen on niin korkea? Ja miksi mä en toivu Onnin kanssa näistä luottamusongelmista? Ja ennen kaikkea, miksi mun maailma muka kaatuisi yhteen epäonnistuneeseen janaan? :D Noh, sen kun tietäisi...

Pitäisi taas aktivoida treenipäiväkirjan paperiversio, mutta muutenkin semiaktiivinen päivitystahtini kärsisi ehkä vähän liikaa, kun sitä rustailisin tämän sijaan. Mulla on tosin yllättävän pitkä treenimuisti, jotain sentään, millä voi leijua :) Pyörittelen sen verran ahkerasti niitä jälkikäteen mielessäni, vaikka harvemmin kunnolla mitään ylös rustaankaan. Ja no, eihän näitä ole pakko lukea, mua vaan hävetää aina yhtä paljon nämä kilometripostaukset, joiden sisältö on lähinnä "blääblää ja sittenb blää", kun oikeesti voisin tehdä pienemmistä aiheista sopivan tiiviitä ja kiinnostavampia, ennen kaikkea luettavampia tekstejä :)

Julkaisemattomia kuviakin on jonossa varmaan tuhat....

Äiti oli kuvannut aamulla tulppaaneita ja Onni oli tunkenut väkisin mukaan kuvaan :)