Vieterit vajaalla teholla

Toisilla on kevättä rinnassa, meidän Intolla jaloissa. Viimeaikoina liikkuminen on ollut jopa vieterikintulle varsin boing painotteista, joten eihän se liene kenellekään yllätys, että nyt se pirulainen ontuu. Ei mitenkään isosti, mutta kuitenkin. Lenkin jälkeistä rasitusta seuraavan levon jälkeen se jättää etupäänsä venyttelemättä ja onnahtelee toista etujalkaansa muutaman metrin, kunnes lihakset vähän vetristyvät. Ensimmäisenä iltana laitoin onnahtelut puutumisen piikkiin, mutta seuraavan päivän toistunut mokoma nosti oman hälytystason huomattavan korkeaksi. Tänään sitten sain äidiltä vahvistusta, että se oli nähnyt saman mokoman. Muuten liikkeet on normaalit, mutta jotain siellä häikkää, kun levon jälkeen onnahdellaan ja etupään joogaaminen on vähentynyt huomattavasti. Fyssariaika varattu ja nyt pitäisi saada koikkaloikkaaja pidettyä rauhassa, hmm. Into on tuon räjähtävän energiamääränsä kanssa ihan uskomaton, se vaan juokseepomppiijuokseepomppii ilman järjen häivää. Kyllä Onnin ja Hertankin hengen puolesta saa välillä pelätä, kun ne rallittaa aiheen x takia, mutta kun tuo yksi ei vaan tunnu tietävän jarruja tai kehonsa rajoja.Mutta eipä koiralle voi minuutin välein kertoa, että nyt olet itsellesi vähän vaarallinen, pyrittävä vaan niitä tappavimpia juttuja karsimaan.Onneksi sillä on kohtalaisen kuminen ranka, kuten fyssarikin naureskeli :)

Äidin edellinen tilapäivitys kuvaa meidän kaikkia koiria just niin osuvasti, kuin muutamaan lauseeseen voi tiivistää:
"Hulluttelemassa Vähäjoen rantamilla. Menomatkan Onni kantoi joesta sukeltamaansa kiveä ja paluumatkan löytämäänsä vanhaa jalkapalloa. Aarteet on ihania. Hertta päätti uida joen yli viheriämmille niityille popsimaan jäniksenpipanoita. Into juoksenteli nuoruuden innolla ja "putosi" muutaman kerran jokeen. Jarrut puuttuu. Illalla totisempaa tottistelua."

 

 Pyllyjä! <3

No ei tottisteltu poikien voimin. Hertta edusti yksinoikeudella ja mä stressasin kotona neliraajahalvaus (...) potilastani. Aiheena olisi ollut vielä A-estenouto, että sinne vaan rikkomaan jätkä kokonaan. Nyt meillä jää sitten kolmet tottikset väliin, kiukku! Nomeilun tauko harmittaa eniten, kisatkin pukkaa päälle... Pupua voisi kantaa remmissä joku päivä, mutta muuten siis roikkuu setä remmin päässä. Tai pikemminkin omistaja :P

Taas jää kaikki treenit puimatta, mutta yleisenä toteamuksena lajikirjon mukava laajuus, kun motivaatiota on riittänyt vähän suuntaan jos toiseenkin. Meno joka suunnalla on toiveikkaan mukavaa. Jännästi tauon aikana Into on nomessa ja jäljessä muuttunut vähän erilaiseksi, eli täytyy vähän muuttaa omaa asennoitumistaan ja painottaa treenejä eri tavalla. Esimerkiksi jäljellä se yritti edellispäivänä jättää esineen ilmaisematta, koska jälki vaan veti enemmän. Sama ongelma kuin Onnilla siis, kyllä mä näitä ongelmia osaan rakentaa! Nomessa se elämänsä ensimmäistä kertaa pääsi vaihtamaan damin, olin ihan järkyttynyt, oho! :D Toisaalta samassa treenissä se myös laajensi ihan automaattisesti haussa kaislikosta mereen pulikoimaan, eli taatusti voiton puolella. 

Onni on etsiskellyt mulle damikoneena ne Intolta jääneet ylimääräiset damit talteen, joten mitään erityisen suunniteltuja treenejä ei ole ollut. Koira toimii sitä paremmin, mitä vähemmän kiinnitän sen touhuamiseen huomiota.Voi kun oisin tämän ymmärtänyt joskus meidän uran alussa.... Muuten ollaan jäljestelty molempien kanssa ja muutamat tottikset vedetty, liikaa olisi taas huomiota lajista kuin lajista. Taidan tyytyä heittämään kehiin pari kuvaa, joista voi kukin miettiä, miksi itsetuhoinen otukseni mahtaa linkutella yhtä kinttuaan...

 

 Tää oli oikeesti vähän pelottava :(

 

Selasin tässä niitä mun miljoonia julkaisua odottavia kuvia ja törmäsin yhteen, joka huvittaa mua tällä hetkellä huomattavan paljon:

Intosta on tullut pentuna sanottua muutama asia, jotka ei ihan pidä paikkaansa. Vieraat yleensä totesi yllättyneenä, että "ONPA SE RAUHALLINEN!" Aijaa... Täydellinen välinpitämättömyys vieraita kohtaa ei ehkä ole rauhallisuuden synonyymi. Se on tasan yhtä rauhallinen, kuin on tappijalka, joksi epäilin sen "kasvavan" elämänsä ensimmäiset 7 kk. No, siinä ois mulle sitä jalkaa. Oon ihan varma, että se kasvatti nuo koivet ihan vaan näyttääkseen mun olleen väärässä :DD

Höh, Onni jäi taas ihan sivurooliin! Toimitus huomauttaa, että irl se on aina ykkönen <3 Jos nyt vielä kirjoittaisi sen kolmannen ja ehkä lopulta viimeisen lopetuksen (kaksi kertaa tämän jo siis lopettaneeni). Eli on tämä eläminen ihan uskomatonta noiden kahden kanssa. Mä pelkäsin, ettei yksikään voisi olla mulle yhtä tärkeä kuin Onni on. Että ei vaan ole tilaa, mutta toisin kävi. Mutta ei kumpikaan ole toista vähemmän rakas, vaan mulla on yksinkertaisesti niin ikään tuplasti isompi sydän nyt, kun noita pyörii tossa kaksi :) Okei, imelää ja ajatuksen idea on muuten jostain kirjasta, mutta niin totta! Määä pakahdun tähän rakkauteen. Ällöä