Hävettävän pitkän hiljaiselon jälkeen paluu tekstikentän äärelle tuntuu yllättävän virkistävälle. Lieneekö viikonlopun leirimenestyksellä ja uutta treenipuhtia paahtavalla auringolla osuutta asiaan, tiedä häntä. Luvassa siis jälleen kerran liian pitkiä lauseita ja epäkorrektia pilkutusta verbaaliakrobatian merkeissä, bare with me :)

Ensimmäisenä pieni julkinen paljastus treenimotivaation kärsimään inflaatioon olkoon vastahakoisesti tehty laumajako. Y-kromosomilliset otukset ovat siis viettäneet nyt puolisen vuotta eristettyinä toisistaan, kun elämä niiden kanssa yhdessä muuttui kaikkia osapuolia stressaavaksi ylikontrolloimiseksi. Lisäpontta päätökseen antoi toteamus siitä, etteivät omatkaan varsin massiiviset ylävartalon lihakset lopulta aina tahtoneet riittää kahden täysikasvuisen uroksen erottamiseen toisistaan. En jaksa asiaa tänne sen syvällisemmin analysoida, joten mahdolliset asiasta kiinnostuneet ottakoot suoraan yhteyttä pitkänpulskean selitysketjun saamiseksi. Suurimmaksi tekijäksi nostan kuitenkin Onnin luonteen heikkoudet ja yli sen stressinsietokyvyn kasvaneen laumakoon.

Asioiden tietynasteiseksi tiivistämiseksi siirryttäköön koirakohtaiseen kuulumiskatselmukseen, jonka sanansäästösyistä koitan kirjoittaa itselleni epätyypilliseen tapaan lyhyesti ja ytimekkäästi :D.

Onni on vanhentunut huomattavasti. Mieli on virkeä, mutta laukka-askel hidastunut lauman viimeiselle sijalle ja ponnistusvoima kaikonnut. Jouduin epämiellyttävän, joskin odotetun, päätöksen eteen siirtää se eläkkeelle palveluskoiralajeista ilman startin starttia. Pahin kiukku lienee laantunut, mutta tuloksettomuuden takia harmittaa, onhan tuohon koiraan jäljellä uhrattu treeniaikaa aivan käsittämättömiä määriä. Oppia kertynyt itselle onneksi sitäkin enemmän, päälimmäisenä ehkä se, että edetä voi nopeamminkin ;) Tokossa tehdään edelleen evl:n juttuja. Onni itselleen tyypillisellä raivolla, minä hieman vähemmän motivoituneena tiedostaessani sen nyt ennemmin isäni koiraksi, minun mukaanihan se ei sattuneista syistä enää ole tulossa. Silti sen kanssa treenaaminen aikaansaa minussa uskomattoman euforisen tunteen, kiitos käsittämättömän raivon, jolla se yksinkertaisimmat ja tylsimmätkin asiat jaksaa suorittaa. (Ja joo, tämä on tätä ikuista hehkutusta ... :-)

Hertta... No saa ehkä nimensä verran kirjoitustilaa. Kortisonia puputtaa joka toinen päivä 7,5 (?) mg, pärjää sillä mainiosti ja viettää aikaansa käymällä hermoilleni kommentoimalla jokaista asiaa omaan ärsyttävään tapaansa :D Ulkoisesti se näyttää auton alle jääneeltä viikon vanhalta rusakonraadolta (jos joku teistä joutuu tätä todistamaan, niin pahoittelen), mutta kunto on kyllä muuten mainio :D

Pilvi on kasvanut käsittämättömän kauniiksi ja täysin raivostuttavaksi junioriksi. En sitten tiedä, onko se rakkaus oikeasti sokea, vai mikä tässä mättää, kun Into ja Pilvi ovat molemmat ihan oikeasti olleet niitä rumimpia rottia laatikon pohjalla ja nyt ne jo melkein hivelee silmää :D Olen itse luovuttanut erirotuisen treenioikeudet täysin omistajalleen, kun kultsu ei vaan minun käteeni tokossa istunut. Tietenkin yksi suurimmista vaikuttajista oli meidän väliltä puuttunut saumaton yhteistyö oman "kakkosohjaajan" roolini vuoksi. Noutopuuhissa Pii on kyllä älyttömän lahjakkaan oloinen koira. Jos olisin erityisen tittelinkipeä, tahtoisin tuollaisen koiran. Näiden sanojen myötä tunnen noutopuuhissa ohjausta suorittavan äiti-ihmisen paineiden kasvavan humisten. :D Nyt lienee myös hatunnoston paikka, sillä tämän tiimin treenimäärä on ollut omaani verrattuna varsin mittava. Jopa kaksi leiriä viikon sisään ja kolmas tulossa. Olen, ehkä kerrankin elämässäni, lähes sanaton.

Inton kanssa alkuvuosi on sisältänyt vain muutaman hassun misseilyn, joista tuloksena 2x erinomainen ja käyttöluokan ykkönen, viimeisimmästä Eri,Sa,Pu3 ja varaserti. Jee? :DD Sinivalkoisen puoliaktiivinen metsästys jatkuu, joskin turkkia on enemmän metsälammen pohjalla, kuin kiinni koirassa. Tyhmä sitä nyt helteillä itseään turhan turkin sisällä hautoo :)

Into ja Ducky varaserteineen :D

Viime vkl meni mielettömän mukavasti Auran Nuuskujen nomeleirillä Heikki Nevalaisen opissa. Into teki töitä omaan kyltymättömään tapaansa. Kaikki perusasiat todistettiin hyvin hallituiksi ja koiran asenne oli läpi leirin oikea. Ainoastaan markkeerauksiin pitää kasvattaa toleranssia ja ohjaajan kokemattomuus näkyi, kun reaktio täysin yksinkertaisissa asioissa oli välillä varsin väärä :D Kokonaisuutena kuitenkin minulle paljon hyviä ideoita ja koiralta hyviä suorituksia, joten hymy oli herkässä, ellei jopa vakio. Kisaaminen jäänee kuitenkin loppukauteen, mikäli kokeeseen mahdutaan.

Jäljellä ollaan ehditty alun innostumisesta huolimatta käymään harmillisen vähän, valitettavasti kun tuo nome aina tulee varastamaan maastomotivaationi omakseen ja se on menoa sitten. Siltä saralta ei siis mitään uutta auringon alla.

Tokossa osaa periaatteessa kaikki voittajan liikkeet. Tärkeimpinä treenikohtina kaukoissa pitäisi saada satunnainen koomaaminen kitkettyä pois, tunnariin rutiinia liikkuroituna ja ruutu nyt ei varmasti voi koskaan olla tarpeeksi varma. Koska uskon ykköstuloksen mahdollisuuteen, on Intoeläin tullut tyrkytettyä kohti kisakenttiä. Viime kerrasta alkaakin olemaan vuosi aikaa, hupsista :')

Suurin uutinen kuitenkin viimeiseksi, eli Inton siirtyminen isämiesten jaloon lahkoon. Kahdesti onnistunut astuminen aikaansai nykyisessä rouvakoirassa melkoisen paisumuksen ultraäänen huhutessa maailmaan pääsyä odottavasi seitsemän pientä ketunpoikasta. H-hetki ja oma tuplamummiuteni lähenee kutkuttavaa tahtia, ihan tässä pieni ihminen herkistyy :) Näihin jännittäviin tunnelmiin päätän blogipäivitykseni, jonka en toivo jäävän vuoden viimeiseksi.

Blogiin kirjoittamisessakin kaltaisellani laiskanpulskealla nykynuorella tuntuu olevan perinteinen ongelma, jossa pienen lykkäytymisen jälkeen palaaminen näppäimistön ääreen on aina vain ahdistavampaa. Kun tuntuu, että oikeasti kuulumisia ei ole ja toisaalta niitä on liikaa niin, että aiheesta eksyvä kirjoittaja saa vauhtiin päästyään aikaiseksi tulvittain täysin tyhjänpäiväistä löpinää. Toki tuijotettuaan rutiinin puuttuessa ahdistuneena tyhjää tekstikenttää jokusen tovin :P

Koska ajatus noutajalauman parin kuukauden kuulumisista tuntuu järjettömältä, kertaan kaksi tärkeintä, molemmat tuoreita. Ensinnäkin reilu viikko sitten siirtyi kultaisen edustuksen tokovastuu harteilleni omasta pyynnöstäni. Kovin vauhdilla eteenpäin ei aiota, samalla fiilispohjalla jatketaan kuin edellistenkin kanssa. Jännää, jännää! :)

Toiseksi ajeltiin viime tiistaina peilauttamaan Inton silmät toiselle eläinlääkärille (entinen diagoosi PHTVL/PHPV aste 1), joka luki Inton edellisen diagnoosin, peilasi silmät ja lausui sitten omasta mielestään poitsun silmien pisteet täysin tyhjänpäiväisiksi ja antoi omalta osaltaan terveen paperit. Jeij :)

 Pilvi 4 kk

 Pilvi ja Tessa söpöilee :)

Treenipuolella tosiaan olen ollut varsin saamaton, lähinnä istunut sohvan nurkassa naksu kädessä tehden koiristani puoliturhanpäivisiä tohvelinnotajia tai laatikonraapijia. Tavoitteellisuus ei ole kuulunut viime kuukausien sanavarastoon muuta kuin huonona omatuntona. Hassua, että vaikka täysin tiedostan itseni kausiluntoiseksi tavoite treenaajaksi, tunnen silti piston aina, kun aktivoin koiriani pidemmän tai lyhyemmän aikaa vain huvitreeneillä. (Lenkit tietenkin on aina itsestäänselvyys). Toki tyypit on tähänkin aivojumppailuun tyytyväisiä, mutta kyllä ne eniten saa irti kunnon treenaamisesta, sillon ne on oikeesti liekeissä. Tuntuu vaan typerältä treenata jos ei ole täysillä mukana, kun motivaatiokauden koittaessa ehdin kuitenkin hädin tuskin nukkua. Tällä hetkellä uskon kyllä treenifiiliksen "uudelleen tulemiseen" melko vahvasti, sillä huomaan hiljalleen löytäväni itseni ideoimasta treenejä vaikkapa Prisman kassalla tai, hupsista: auton ratissa. Toteutuspuolella pimeys luo lieviä haasteita eikä oikein onnistuta pääsemään tärkeiden treenikohteiden pariin, mutta mahdollinen motivaatioroihu on nyt huomattavasti pidemmällä, kuin pisteessä piikivien hakkaaminen :)

Tänään tokoiltiin, koska nomefiiliksestä huolimatta pilkkopimeä metsä ei valitettavasti palavalla motivaatiolla valaistu, hmph! Erilaisia juttuja on tehty pari kertaa tänään kun oikea fiilis on potkaissut, en jaksa niitä nyt osiin eritellä, kunhan lätisen:

Viittä vaille evl valmis Onni (jos treenaaminen ei muutu määrätietoiseksi, niin saatte kuunnella viittä vaille valmiutta seuuraavaan kesään saakka ;) kärsi suunnattomasti sisätilatempuista, koska suuhun iskettiin metallikapula. Seuraamista, ryömimistä, kaukoa ja temppuja iso inhoke suussa, voi säälittävää sonnia. :') Jos mä saisin päättää, niin EVL:ssä tehtäisiin seuraamiskaavio noutokapula suussa, tekis siitä huomattavasti mielenkiintosempaa. Tai kokonaan peruuttaen? :DD No hyvin meni ja hetkellisen metallikapulattomuuden jälkeinen supertärinä hiipui leuoista satunnaiseksi kalinaksi. Into teki saman setin metskun ylläpidon vuoksi ja just for fun (tämä on sitä määrätietoista etenemistä tämä päätön hauskanpito;).

Molemmat teki kaukoja: Intolle vahvistin kaikkia vaihdoksia ja pikkusetä oli varsin tarkka ja näppärä. Onni harjoitteli asennoissa pysymistä ja sitä, että viiveen jälkeen seurannut käsky suoritetaan myös tarkkuudella, eikä suunnattoman riemukkaalla maastoutumistekniikalla, joka on kyllä huvittava.

Onni treenasi merkkiä erillisenä (saisi hakeutua tarkemmin merkille eikä vaan ampaista naama virneessä sitä kohti). Vahvistelin ensin lähellä vastakkaista puolta ja sitten muutama vauhtimerkki loppuun, eipä tommonen treeni kai oikeen pieleen voi mennä ainakaan tämän tason tavoitteilla.

Myöhemmin treenattiin ohjattuun noutoon uskoa lähteä mun määräämään suuntaan "tyhjän päälle" niin, että olin vienyt yhden kapulan koiran näkemättä. Niin ikään sokko ohjausta siis, koska Onni ei oo tämmösissä valmiissa lähtenyt annettuun suuntaan määrätietoisesti, vaikka on aina kuitenkin kyselemättä suorittanut tehtävän. Tämä siksi, että Onni on välillä kouluttajankin mukaan niin vahvassa kontaktissa, että saattaa kisoissa ainakin puoliksi missata kapuloiden viennin, kuten treeneissä kerran teki. Maahanmenoja tehtiin namilla leikkien nopeammiksi, ne kun on taas vähän löllähtäneet (ihan tämmösiä pentu juttuja) ja seuraamisesta karsittiin pois tauon kehittämää ylikiihkeyttä vanhoin, tutuin ja toimivin menetelmin. Semmosia sekameteleitä pitkin päivää pienten inspiraatioiden iskettyä. :)

Into taso tarkastettiin merkillä ja pönikälle juokseminen näytti mainiolta, ei muuta kuin häiriöitä kehiin. Kärsäeläin vaan on omimmillaan näissä ylempien luokkien ohjaajasta poispäin suuntautuvissa liikkeissä :D Lisäksi Smii teki elämänsä toisen kokonaisen tunnarin (ei vielä liikkurin hajua muissa kapuloissa) onnistuneesti! Molemmilla kerroilla on viereistä kapulaa kokeillut hampailla kuitenkaan nostamatta, eli jospa tuo jäisi varmuuden myötä pois? Lähtee kapuloille toistaiseksi vielä niin, että kiertelee haistellen kapuloiden ympääröivää nurmikkoa väistäen vääriä ja haistelee niitä "sivunenällä :D" puole metrin päässä kaarrellen ja saatuaan hajun lähtee vasta sitten tarkentamaan. Oon ihan varma, että toi jää pois kun lähtee varmemmin oivaltamaan, että kapula tosiaan voi olla kokonaan näkyvissä, joten oon tähän tosi tyytyväinen. Varsinkin, kun ollaan tehty tunnaria _todella_ vähän ja sitäkin harvemmin. Ja Onni suhtautui vääriin kapuloihin ihan samalla tavalla siinä vaiheessa, kun sain sen päähän iskostettua tunnarin ideaksi ihan oikeesti sen haistelun noutamisen sijaan.

Että semmosta. Jospa saataisiin aikaiseksi kunnon treenifiilis (hyvästi kaikki koirista kiinnostumattomat ystäväni, joita nään muutenkin ihan liian vähän) ja sitä kautta blogikin toimisi taas nimensä mukaisessa virassa. Pitäkää peukkuja :)

Ihanaa noutajaelämää:
Kohta 1 (ei kuvaa): Kaadetaan ja rikotaan pihakukan ruukku hulluilla leikeillä

Kohta 2: Käyttädytään noutajamaisesti ja oivalletaan kukkaruukku pienen noutajan parhaaksi ystäväksi. Kuva alla.

 Kohta 3: Kateellinen ja hieman pieniavoinen Into ryöstää perheen pienimmältä muoviruukun jättäen Pilvin nuolemaan näppejään. Vai jättääkö sittenkään...?

 Kohta 4: Ei suinkaan, koska perimänsä ansiosta pieni noutaja ei suikaan ole kannettavien suhteen lainkaan nirso. Lepää rauhassa, rakas krysanteemi!

Ja kuvat on sitten vanhoja, siksi Pilvi on niissä niin kääpiö :)

P.s. Kotisivujen osoite on muuttunut, tiedonsiirto tosin vielä (ja varmaan ikuisesti) vähän vaiheessa. Blogin linkki uusittu

Sitä, tätä, tota ja tuloksia

Hetkellisesti seesteisemmän treenijakson koitettua on ehkä aika taas kaivella aivojen muistilohkoa ja kerrata edellisen päivityksen jälkeisten häppeninkien kohokohdat, ensimmäisenä poitsujen tokokokeen jälkifiilikset. Koska olen ollut taas erinomaisen kadotuskykyni kanssa liikkeellä, on Onnin koepöytäkirja toistaiseksi teillä tietymättömillä ja osasuoritusten pisteet vedetään vähän hatusta. Suurin osa liikkeistä mulla on videolla, joten liikkeiden nimet ovat samalla linkkejä videoihin, mikäli sellainen suoritteesta sattuu löytymään.

Eli Onni voittajassa 24.8 Maskussa:

Paikalla makaaminen: 9 1/2
Lopussa jotain pientä pään pyörittelyä, mistä puolikas pois. Alun maahan meno ihan super, tämä on Onnilla ollut ennen nimenomaan kisoissa vähän tahmea.)


Seuraaminen: 8
Aivan järkyttävä! :D Edisti, aivasteli ja röhki innoissaan ja minä purin huulta herran huvitellessa koko rahan edestä :')

Liikkeestä istuminen: 9 1/2?


Luoksetulo: 5
 Hirveistä hirvein, voi jestas! :D Seisominen venyi ikuisuuksiin ja maahanmenoon tuplakäsky

Ruutu: 10
Järkytyin niin onnistumisesta, että meinasin unohtaa huutaa maahan...

Hyppynouto: 10?

Metalli: 10?

Tunnari: 10 
JIPPIIIIIIIIIIIIIII!

Kaukot: 10  

Kokonaisvaikutelma: 10

Kokonaispistemäärä 286,5 pistettä KP:llä ja täältä tullaan erikoisen vaikea luokka! :)) Kokonaisuutena Onnin kanssa oli taas niin huippu tehdä hommia, vaikka se alussa kävikin kuumana, mutta kun se tekee niiiiiin fiiliksellä. Ihana Onni <3 Itseeni olin myös tosi tyytyväinen, kun jännitys pysyi viime kertaa paljon paremmin kurissa ja siten meillä oli välillä oikeesti jopa hauskaa :D No, EVL:n liikkeet on kaikki ihan hyvällä mallillaan, mutta eiköhän puoliaktiivinen treenitahti tee tehtävänsä ja seuraava startti veny taas hamaan tulevaisuuteen. Luoksetuloja vois ainakin treenata niin maar hulluna, tuo meidän ikuisuusongelmamme ;) Tosiaan yllä pisteissä voi olla jotain puolen pisteen heittoja, mutta enivei.

Into korkkasi vihdoin Avoimen samassa kokeessa (ennen Onnia) ja täältä pesis Miisulaisen koepötäkirjaa prikulleen oikeilla pisteillä, se kun on tallessa :)

Paikalla makaaminen: 10
Kiltti Miisuli pysyi, vaikka molemmilta puolilta koirat tekivät kympin luoksetulot ohjaajien poistuttua piiloon.

Seuraaminen: 10 
Vähän edistää, mutta ei painanut, eli vähän edistytty tekniikassa.

Maahanmeno: 10

Luoksetulo: 9
Alun laukka hidas, siitä pistemenetys. Itse olen tyytyväinen, koska tämä vaan ei ole mun liike :)

Seisominen: 10

Noutaminen: 10
No tämä taas on Inton liike

Kaukot: 8 1/2
BLAAH! Ekaan tuplakäsky ja koira oli ihan ylijännittynyt joten jääsi..

Hyppy: 9 1/2
Lähtiköhän puolikas vinosta eteen istumisesta? Näissä muutenkin nyt ongelmia, hmm...

Kokonaisvaikutus: 10
Edelleen se ei ole mitenkään näyttävä, mutta onpahan halukas ja tarkka :)

190,5 pistettä, KP ja Oi VOI, here we come! :) Sitten joskus. Hyppnouto ja metallinouto on valmiita, seuraamisessa askelhömpötkset on ok ja ruutu on hyvällä alulla. Kaukot ja tunnari varmaan ne eniten työstöä vaativat liikkeet, vaikka tietty kaikki vanhakin kaipaa hiontaa ja paljon.

Saman viikon lauantaina olikin sitten omalta osalta talkoilua Tollershowssa ja Inton osalta pieni piruetti kehässä. Norjalainen tuomari tuumaili kättöluokassa Intolle erinomaisen ja sijoituksen kakkoseksi ilman SA:ta:


Exe. type. Good head & expression. Well set ears. Good neck and shoulder. Straight in front & stifle. Little short in croup. Good coat and tail. Moves well.

..Eli ei mainetta tai kunniaa, mutta sitäkin mahtavampaa seuraa! :)

Sunnuntaina oli sitten nomen vuoro, jossa viimeinen startti alokasluokassa. Ensin kokeen kulku ja omat angstailut aiheesta:

Alkoi lyhellä ykkösellä veteen veneestä tavilla. Seuraavaksi toiseen suuntaan rantaviivan myötäisesti lyhyt linja veteen. Tässä vaiheessa Into otti enemmän suuntaa veneestä ja edellisestä ykkösestä uiden määrätietoisesti vaan kohti syvempiä vesiä ja meiän linjasta tulikin sitten pieni vääntö, kun herra itsepäinen ois vaan halunnut jatkaa matkaa kauemmas horisonttiin, mutta sain sen sitten kutsuttua ja ohjattua tipulle, huh :)

Seuraavaksi lyhyt kakkonen veneestä niin, että riistojen väli oli noin 10 metriä. Into haki ensimmäisen ja meinasi siinä sivussa unohtaa toisen (järkyttävää, yleesä sillä on ihan pommin varma muisti!), mutta pienellä viittauksella ja tovin istumisella muisti sitten samaan paikkaan pudonneen kaksi ja polskutteli hakemaan.

Siitä sitten pieneen hakuruutuun, jossa rinteessä riistoja(varis, fasaani, pupu) ja rantavedessä kauimpana lokki ja lähellä sorsa. Into haki ensin lähimmän sorsan vedestä ja ampui sitten kauimmalle lokille rantaviivaa pitkin. Kolmannella lähetyksellä pinkoi horisonttiin, jossa viipyi tovin, mutta palasi sitten vähän lähemmäs pongaten hajut ja loput riistat tulikin sitten sormia napsautellen.

Yleisesti koe oli semmonen, ettei se sopinut Intolle yhtään (seliseli...) kun kaikki tapahtui niin pienellä alueella ja matkat oli niin lyhyitä, ettei sen pahin terä missään kohtaa lähtenyt pois vaan mulla oli kokeen jälkeen kuumempi koira, kuin mitä odouspaikalla ja jälkifiilis oli aika mälsä (sama, kuin olisi vaan heitellyt tennaspalloa 5 minuuttia veteen..) Kitisi jopa kokeen jälkeen :/ Päästiin kuitenkin jäljelle ja pupukin tuli perille, eli ykkönen mätkähti, ehkei siis kovin sovi inistö :D Pupuista oli myös molemmista pinnalliset otteet, murrrr! Ylösotto hakuruudussa kuitenkin ongelmaton onneksi, koska jostain syystä pupu oli monella päivän ongelmana. Ensi vuonna sitten avoimeen, jos suinkin tuon kanssa kehtaan sinne koskaan mennä. Pitänee vähän reenata ja kerätä rohkeutta.

Koepöytäkirja:


Haku: Koira kattaa alueen hyvin, löytää kaikki riistat. Sopiva vauhti, hyvä into.


Ohjattavuus: Täyttää luokan vaatimukset


Paikallistamiskyky: Näkee heitot. Hieman hatara muistikuva ensiksi heitetystä kakkosesta. Muistikuva vahvistuu ja koira selvittää senkin. 


Riistan käsittely: Moitteeton


Jäljestämiskyky: Selvittää jäljen

Yleisvaikutelma: Hyvävauhtinen koira, joka työskentelee innoissaan vedessä ja maalla. Selvittää kokeen tehtävät hyvällä innolla.  

Eli ALO1 ja pidentynyt treenilista :D



Mitäs muuta... No jälki on ollut tauolla, syystä ohjaajan ketutus täysiä kokeita kohtaan. Koitan taas aktivoitua, mutta olemattomalle motivaatiollehan ei voi mitään, se yleensä palaa vain ajan kanssa. Hertta voi hyvin, joskin hieman paksusti (omasta mielestään siis erinomaisesti), eli sen ainoa tavoite on laihtua oleellinen 1 kg vyötäröltään.

Pilvi kasvaa, kehittyy ja muuttuu niin maar ihkummaksi! Nyt on ikää 12 vk, painoa 9,35 kg ja tänään kävi reippaana asiakkaana ensimmäisellä rokotuksellaan. Inton kanssa ne on ihan bestiksiä ja leikkivät riemuissaan. Jos Into ei jaksa leikkiä, niin Pilvi leikkii Intolla ja sitten mun pitää puuttua, kun Into itse vaan kävelee pois ja Pilvi roikkuu rintakarvoissa, joita sillä onkin aina suupielet täynnä... Toisaalta Intosta Pilvi on aivan ihana ja se käy itse välillä hakemassa lelun ja tökkii sillä sitten Pilviä leikkiin, ihania! :)<3 Pilvi on vieraita kohtaan välinpitämätön, eikä jaksa lirkuttajille vastata kovin kummoisella häntävispilällä, jota se säästää vain oman perheen ihmisille. Lieneekö jenkkigeenit asialla? Uimaan uskaltautuu ja riista maistuu, välillä vähän kirjaimellisesti ;) Mitään ei oikeastaan vielä osaa, paitsi näyttää nätiltä ja vaihtaa tavaroiden paikkoja, mutta näissä on sitäkin lahjakkaampi. Nome treeneissä on ollut muutamaan otteeseen "passissa" ja muutenkin koitetaan laahata matkassa mukana, meillä kun voi helposti viettää päivän näkemättä vilaustakaan muista ihmisistä. Tietekin touhutaan päivittäin jotain pientä, mutta tuossahan tuon aika menee kasvaessa. Siskoaan on käynyt kerran treffaamassa ja muute kaverit onkin aika punapainotteisia. Perjantaina saadaankin Aida-sisko ja tolleri kakaroita vierailulle ja samalla vähän treenataan, kivaa!

 Pilvi ja Aida

Eiköhän tässä ollut taas asiaa ja sen vierustaa yhdelle kerralle ihan riittävästi. Meidän kotisivut on nyt ihan jäissä ja vialliset, joten en niitä jaksa enää päivittää, vaan koitan vääntää uudet ihan toiseen osoitteeseen. Jospa tuo tämän vuoden puolella vielä onnistuisi, hmmmm :) Pakko heittää kehiin pari kuvaa, joita muuten riittää. Ja riittää :D

 Höpöhännän vetoa iässä 8 vk

 Uitettu rotta

 Blondit poseeraa

Hertan ja Trixien 4 v synttärit. Väärään suuntaa katsova kaksikko siis Tessa ja Trixie